Jostain syystä olen matkalta palattuani usein syvissä pohdinnoissa. Mieltäni tasoitti ja lohdutti hiljattain hankkimani Leena Krohnin kirja Kirje Buddhalle. Kirjassa kyttyräselkäinen kirjeenkantaja saa tehtäväkseen toimittaa kirjeen Buddhalle, mutta ei saa osoitetta, eikä hänelle ole aavistustakaan kuka tämä tällainen Buddha-henkilö on:
"Kuka kumma on tämmöinen Buddha-veli
ja missä on kirjeen määränpää,
kun osoitetta en kirjeessä nää?"
Ei auta, matkaan on lähdettävä:
"Se selvitä itse, tartu töihisi siitä,
ei tässä nyt kuhnustelu riitä.
Sanon kerran vielä ja painavasti:
Vie pikana kirje ja perille asti!"
No voi hyvät hyssykät sentään - mikä tehtävä! Vaikka, kun tarkemmin mietin, onhan tässä yhtymäkohtia missä tahansa agentuurissa tai konttuurissa eteemme tölmähteleviin toimeksiantoihin: "Pane toimeksi ja sassiin, olisi pitänyt olla valmista jo eilen! Älä kysele, älä tutki, vaan hutki!"
No niinpä tämäkin uskollinen Postimies lähtee matkaan:
"Joka duunissa on omat varjopuolet,
mutta karistan kyydistä turhat huolet
ja kiidätän kirjeitä maailman ääriin,
vaikka kyttyrään ottaa ja länkisääriin."
Tehtävää suorittaessaan Postimies törmää pankkiiri Hiiruun:
"Käykää salonkiini, niin saatte kuulla,
miten rahaa tehdä ja rahaa pestä.
Ei viekasta laki, ei moraali estä,
eikä veroista kummoistakaan koidu haittaa,
paratiisiin kun taalat ja kopeekat laittaa."
Postimieshän vaikuttaa elävän tätä päivää. Enpä uskalla arvailla, mutta aivan kuin tuossa pankkiiri-Hiirussa ja hänen pankkilaitoksessaan olisi jotain tuttua. Pankkiirin kartanolta Postimies ei löydä Buddhaa eikä hautuumaaltakaan: "Miten yöusva hyytää! Miten metsä on tumma!" Matka jatkuu, kevyt kirje mutta painaa.
Voi uskollisen Postinkantajan taakkaa! Voi paluuta kotiin, kun tehtävä on toimittamatta! Mutta kas, kodin oven avaa tuntematon...
Lopun saatte lukea kirjasta. Se on huikea. Ja se teki minut hyvin onnelliseksi, vaikka en ollut saanut yhtään kirjettä matkani aikana.
Eeva-Liisa
Teos-kustantamon kirjailijaesittelystä: Leena Krohnin (s.1947) laaja tuotanto sisältää romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä esseitä. Krohnin kirjoitusten vaivihkainen huumori ja kuulas kieli puhuvat olemassaolomme kummallisistakin piirteistä rohkeasti ja älykkäästi.
