maanantai 28. maaliskuuta 2016

Muutto


Muutin taas: kaksi kuukautta sitten muutin Pietarista Helsinkiin, nyt itä-Helsingistä länsi-Helsinkiin. Muuttoapuna minulla oli jo tutun yrityksen miehiä, jotka osoittautuivat olevan Bosnia-Hertsegovinasta. Olin muutossa mukana klipparina apuflikkana.

Kaikki meni hyvin, vaikka jouduimme ajamaan yhden reissun sijaan kaksi kertaa tavaroita. Matkoilla juteltiin niitä näitä, mm Jugoslavian hajoamisesta, Josip Broz Titosta, suomen kielen oppimisesta ja siitä kuinka muslimit ja kristityt olivat Jugoslaviassa eläneet täysin sovussa ja rauhassa kunnes uskonnot oli valjastettu veljesvihan asialle.

Vuodesohva ajateltiin siirtää viimeiseksi. Mittailtiin ja punnittiin: ei mahdu hissiin, ei pysty kahden henkilön voimin kantamaan kuudennesta kerroksesta alas. Kävi myös ilmi, että miehillä ei ollut ruuvimeisseliä eikä muutakaan työkalua ja minä taas olin pakannut työkaluni ja laatikko oli joutunut jonnekin kuorman syvyyksiin.

Sohva jätettiin. Pääsiäisvieraat nukkukoot ainoassa vuoteessani, emäntä patjalla muutenkin riisutussa kodissa. Juhlien jälkeen pitää ensitöiksi ratkaista kuinka sohvan saa idästä länteen.

Eeva-Liisa





tiistai 22. maaliskuuta 2016

Sijan hakua






Sijamuotoja-blogissa haetaan ihmiselle sijaa ja muotoja - sijamuotoja unohtamatta. Onko sijaa? Onko sijaa ihmiselle, sivistykselle, inhimillisyydelle, etiikalle, estetiikalle, dialogille - karnevalistista naurua unohtamatta. Onko sijaa suvaitsevaisuudelle, mutta ei sellaiselle suvaitsevaisuudelle, joka unohtaa Ranskan valllankumouksen arvot: vapauden, veljeyden ja tasa-arvon. Onko sijaa lempeälle, tai monimieliselle ironialle, itseironiaa unohtamatta.

Tervetuloa uudet ja vanhat (Potjomkinin päiviä-blogista tutut) lukijat!

Kun jo useita viikkoja sitten kirjoitin Sijamuotoja-blogin ylläolevia aloitusrivejä, en tietysti tiennyt tästä päivästä ja Brysselin terrori-iskusta. Kun nyt luen uudelleen nuo rivit, kysyn niiden sanoin uudelleen: onko sijaa ihmiselle, sivistykselle, etiikalle, estetiikalle, dialogille?

Diktatoriset toimijat tappavat mieluummin kuin keskustelevat. Mutta samaan aikaan yhdessä maailman suurimmista demokratioista presidenttiehdokas flirttailee väkivallalla ja ihmisryhmien leimaamisella. Vaatii henkien erottamisen lahjaa ymmärtääkseen maailmaa, jossa demokratia ja ei-demokratia muistuttavat toisiaan.

Eeva-Liisa