Dialogia

Perjantaina löysin hyllystäni Georg von Wrightin Ihminen kulttuurin murroksessa - kirjoituksia 1990-luvun puolivälistä. Kirjalöytö oli itse asiassa onnen kantamoinen, koska en muistanut kirjan olemassaoloa ja vielä vähemmän, että se löytyisi omasta hyllystäni. Olin käyttänyt useita päiviä erilaisten viisaiden teosten selaamiseen, yksityiskohtien tarkistamiseen - ja lopulta juutuin ajatusten ja sanojen väliin, enkä päässyt eteen- enkä taaksepäin. Räpiköin ja räpiköin, olin jumissa.

Tein kuten monesti vastaavassa tilanteessa: aloin haahuilla. Epämääräisessä haahuilemisessa on se hyvä puoli, että vastaan voi tulla jotain, jota ei tietoisesti osaisi etsiä. Ja niinpä minunkin silmiini sattui von Wrightin viisas teos, jossa tällä kertaa kiintoisin oli viimeinen kirjoitus venäläisestä uskonnon ja politiikan filosofista Nikolai Berdjajevista. Berdjajev kirjoitti viime vuosisadan alussa siitä kuinka "...tekniikan ja koneen valta liittyy erottamattomasti kapitalistiseen talousjärjestelmään". Venäläinen filosofi ymmärsi myös varhain, missä tekniikan syvin ongelma ihmisen kannalta piilee: se muuttaa ihmisen suhteen luontoon: "Sivilisaation aikakauden aloitti koneen voittokulku. Elämä ei enää ole sopusoinnussa luonnon rytmin kanssa eikä ole pelkästään orgaanista. Ihmisen ja luonnon väliin syntyy välineiden keinotekoinen maailma, jonka avulla ihminen yrittää alistaa luonnon valtaansa."

Berdjajevin ajatuskulku organismista ja organisaatiosta on herkullinen välipala, jota en malta olla

referoimatta. Organismi on hänen mukaansa luova ja elävä, biologinen, kun taas organisaatio on ihmisen toiminnan keinotekoinen tulos ja muistuttaa konetta. Halleluja, kiitos Berdjajev! Jos työpaikalla toteutetaan kolme neljä organisaatiomuutosta viidessä vuodessa, niin tulokseksi saadaan kyllä ehkä koneistoja, joissa rattaat pyörivät, mutta ihmiselle ominaisesta itsestä lähtevästä luovasta ajattelusta ei jää jälkeäkään.

Tekniikka auttaa meitä voittamaan aikaa. Mutta mihin se aika menee? Se menee elämän rytmin kiihtymiseen. Ja silloin meillä ei enää olekaan aikaa - meillä ei ole Berdjajevin mielestä aikaa eikä rauhaa miettiä mitä ympärillämme tapahtuu. Yhtäaikaa emme osaa eikä meillä ole aikaa elää tässä hetkessä, mutta meillä ei myöskään ole aikaa ikuisille asioille. Ikuistahan olisi vaikkapa kiven tai veden tai ilman pohtiminen.

Tyytyväisenä löydöstäni ja Ihmisestä kulttuurin muutoksessa menin nukkumaan. Lauantaiaamuna heräsin postiluukun kolahdukseen: aamun lehti. Hain sen puolinukuksissa vuoteeseen ja aloin selailla. Kuin jatkona perjantain lukutuokiolle Thomas Wallgren kirjoitti Vieraskynä-kolumnissaan - Henrik von Wrightia siteeraten - että "länsimaiden kriisi on pohjimmiltaan kulttuuriarvojemme kriisi".

Näin voi kokea olevansa keskellä dialogia, jota on käyty vuosina 1934, 1995 ja 2016. Organisaatiomuotoisena tämä ei onnistuisi.

Eeva-Liisa

Nikolai Aleksandrovitš Berdjajev (1874 Kiova, Ukraina - 1948 Clamart, Ranska) - filosofi, oli nuoruudessaan marxisti, mutta kääntyi ortodoksiseen hengellisyyteen, joskin kritisoi ortodoksista kirkkoa, kannatti kristillistä eksistentialismia. Hänet passitettiin Neuvostoliitosta ns. filosofien laivalla vuonna 1922 Eurooppaan.

Henrik von Wright (1916 Helsinki - 2003 Helsinki) - filosofi, akateemikko ja yhteiskuntakriitikko.

Thomas Wallgren (1958) - filosofi, Helsingin yliopiston dosentti ja lehtori, Helsingin kaupunginvaltuutettu (SDP), kansalaisaktivisti. 

Amerikan muita asukkaita

Viikko sitten Yle femmalla tuli dokumentti Requiem for American dream, jossa kielitieteilijä ja kansalaisaktivisti, maailmalla erittäin tunnettu intellektuelli Noam Chomsky kertoi ajatuksiaan ei vain USA:n, vaan koko maailman muutoksesta. Chomsky on 87-vuotias ja edelleen aktiivinen. 

Lähes kaksituntisessa ohjelmassa hän ehti kertoa yksinkertaisesti ja selkeästi miten suuryritykset, markkinat ja liike-elämä vaikuttavat USA:n politiikkaan, kuten kansalaisyhteiskuntaan, ammattijärjestöihin, oikeuslaitokseen, ihmisoikeuksiin, ilmastomuutokseen. Pieni yksityiskohta jäi mieleeni: Chomsky totesi nuorten kuluttavan aikaansa kauppakeskuksissa, minkä hän näki konsumerismin riemuvoittona. Siitä ei voi syyttää nuoria, vaan niitä, jotka ovat antaneet tämän tapahtua. Ilmaan jäi kysymys mihin muuhun nuori voisi aikansa käyttää, sellaiseen, josta hän saisi toisenlaisia vaikutteita kuin kulutukseen innostavasta ympäristöstä? 

Chomsky on kertonut kannattavansa anarkososialismia tai libertaarisosialismia, joka kuulostaa suomalaisessa ympäristössä vieraalta. Hän puhui analyyttisesti, vanhan miehen hitaaseen tahtiin, kauniisti ääntäen. Siinä ei puhunut narsistinen kansankiihottaja, vaan asioita harkinnut ja elämää nähnyt tiedemies ja ihminen ihmisen asialla. Jos olisin amerikkalainen, en olisi äänestänyt Mikki Hiirtä, vaan Noam Chomskya.

 Eeva-Liisa

http://areena.yle.fi/1-3319316
https://www.youtube.com/watch?v=gVqO3r3ugVo

Wikipedia: Anarkososialismi tai libertaarisosialismi sisältää ryhmän poliittisia filosofioita, jotka pyrkivät luomaan yhteiskunnan ilman poliittisia, taloudellisia tai sosiaalisia hierarkioita - yhteiskunnan, jossa kaikki väkivaltaiset tai sortavat instituutiot olisi lakkautettu ja niiden sijasta jokaisella olisi vapaa, tasavertainen yhteys tiedon ja tuotannon välineisiin, tai yhteiskunta, jossa sortavia instituutioita ja hierarkioita olisi radikaalisti vähennetty ja heikennetty. Tämä saavutettaisiin lakkauttamalla yksityisomistus ja antamalla tuotantovälineiden ja resurssien suora hallinta työväenluokalle ja muille omistamattomille luokille. Vaikka sosialismin monet muodot painottavat valtion tai poliittisen puolueen roolia vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä, libertariaanit sosialistit luottavat ammattiliittoihin, työläisneuvostoihin, osuuskuntiin, kansalaisten kokouksiin ja muihin ei-byrokraattisiin, hajautettuihin toiminnan muotoihin.