Olimme ystävättäreni kanssa etsimässä mekkoa hänen tyttärensä häihin. Löysimme hehkeän persikanvärisen pitsimekon, joka istui kuin valettu. Aloimme liikkeessä pohtia mitä pitäisi laittaa päähän. Morsiamen äidillä pitäisi tietysti ola hattu!
Mekkoliikkeen myyjätär ei aikaillut. Ystävättärelläni oli juuri kokeiltu mekko vielä päällään, kun hänet talutettiin naapuriliikkeeseen hattuostoksille. Seurasin perässä. Jaa että hattu häihin. Alkoi keskustelu väristä. Muistelin oman tyttäreni häitä ja asuani. Arvelin ääneen että mustahan sopisi hyvin persikanväriseen mekkoon. Myyjätär katsoi minua pitkään, hiukan liian pitkään, niin että muistin villatakissani olevan pienehkön reiän. Hän alkoi pitkän kasvatuksellisen luennon etiketistä. Ystävättäreni palasi hatun väriin, mutta hattukauppias ei lopettanut. He puhuivat päällekkäin. Seurasin kellosta kauanko myyjätär pitää monologiaan. Luentonsa lomassa hän mainitsi olevansa Suomen ainut, paras ja kokenein pukeutumisetiketin asiantuntija. Ystävätär ei hätkähtänyt, vaan kokeili hattuja.
Purin huuleni yhteen. En sanoisi mitään, sillä siitä ei hyvää seuraisi. Mielessäni kuvittelin mitä olisin voinut sanoa:
"Kiitos, minun tyyli-ikonini on Tarja Halonen."
"Ai, musta hattuko ei sovi persikanvärisen mekon kanssa? No sitten otan mustan."
"Mutta kun ystävättäreni ei ole kuninkaallinen. Enkä minä, ettekä tekään."
"Saako asiakas ylipäätään valita täällä oman hattunsa?"
Niin siitä mustasta hatusta. Myyjätär varmisti sanomansa perillemenon ja otti meiltä lupauksen, että jos ostamme hänelta tuohon mekkoon mustan hatun, emme kerro mistä se on ostettu. Häneltä menisi maine ja asiakkaat. Olisipa kiintoisaa tietää kuinka moni suomalainen, ei-kuninkaallinen eli toisin sanoen me kaikki, nainen olisi menettänyt siitä mielenrauhansa. Ja oikein palaisin halusta tietää mitä vaikkapa kirjailija Sinikka Nopola lohkaisisi tamperelaisella poljennollaan visiitistä hattuliikkeeseen. Puhumattakaan ystävättäreni tyttärestä, itse morsiamesta, joka on elänyt vuosikausia Ranskassa, eikä mitä luultavimmin olisi jäänyt mykkänä todistamaan tätä farssia.
Mutta tyyppi oli lajissaan yhtä täydellinen kuin ystävättäreni löytämä mekko. Luotan ystävättäreeni ja hänen kykyynsä ratkaista päähinekysymys esteettisesti varmalla otteella, jos vaikka sitten etiketille vihellellen.
Eeva-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti