Mitä minulle jäi mieleeni Yayoi Kusaman näyttelystä Helsingin taidemuseossa tänään? Kasvit, joita hän maalasi uransa alkuvaiheessa. Hänestä kertovassa dokumenttifilmissä hän kulkee hautausmaalla kirsikankukkien alla. Hän kertoo rakastavansa kirsikankukkia. Näen hänen japanilaisuutensa juuri näissä herkissä kasvipiirustuksissa ja -maalauksissa.
Hänen pilkkunsa ja pisteensä ja myöhemmät hyvin suurikokoiset työt, joissa kasvit ja kukat toistuvat ja toistavat toisiaan, eivät löydä tietään mieleeni ja sydämeeni. Se mikä samalla kuitenkin mykistää on käsittämätön luovuus ja työteliäisyys. Taiteilijan esittelyissä hänen työtapaansa kuvataan maaniseksi, tavaksi hallita pakkomielteitä ja hallusinaatioita.
Yayoi Kusama syntyi Japanissa, Matsumotossa. Japani kävi hänelle ahtaaksi, konservatiiviseksi ja hän muutti vuosiksi 1958–1972 Yhdysvaltoihin. 1960-luvulla hän teki performansseja ja kuului pop-taiteilijapiireihin. Kusama palasi 1970-luvulla Japaniin, jossa ei kuitenkaan saanut heti hyvää vastaanottoa, vaan häntä vieroksuttiin. Pikkuhiljaa häntä alettiin arvostaa ja 2000-luvulla hänestä tuli maailmankuulu niin taiteellaan kuin yhteistyöstään nimekkäiden muotisuunnittelijoiden kanssa. Hän asuu pienessä huoneessa tokiolaisessa mielisairaalassa. Kuulin oppaan kertovan ryhmälleen, että taiteilijan työt maksavat vähintään useita satoja tuhansia dollareita. Kusama on edelleen 87-vuotiaana erittäin luova taiteilija.
Jostain syystä minulla oli surumielinen olo näyttelystä poistuttuani.
Eeva-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti