suojelevat yöllä
sekin kuusiryteikkö jonka U. aikoi kaataa
mutta jo kauan ennen tätä kun vastatulleina kuljimme veden perässä
joenvarsitiellä vesikanistereita heilutellen
jää tervehti meitä: ärjyi, helisi, kilisi, kumisi ja kalisi
jää ikiaikainen eläin
toi salaperäisen viestin tuhansien vuosien takaa
ja R. - lintumies - taputteli puita, kehui niitä
tulevia lehtopöllön pesäpuita
itsekkäitä koivujakin, lepytellen
maanalaisia maanitellen
yön tullen katson puita ja niiden häipyviä varjoja, odotan kuuta, kamiinan öisiä kohahduksia, unia ja usvaa.
Eeva-Liisa
Metsässä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Puut kommunikoivat keskenään. Ne suhtautuvat tunteellisesti jälkikasvuunsa ja naapuriin vanhuksiin. Siis vanhempiin puihin. Puilla on tunteet. Ja muisti. Ne tunnistava hyönteisen myrkyn ja saattavat varoittaa toisia puita siitä.
Metsänhoitaja Peter Wohlleben (s. 1964) kertoo uusista puihin liittyvistä tieteellisistä havainnoista samalla kun hän kuvaa omaa suhdettaan puihin ja luontoon. Suomalaisten verenperintönä on aina jonkinlainen suhde metsään, mutta kun luemme tämän kirjan, on metsään meneminen meillekin aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet.
Wohlleben jätti työnsä mestänhoitajana jouduttuaan vaihtoehtoisen metsänkasvatusfilosofiansa vuoksi vastatusten valtiollisen työnantajansa kanssa. Pian paikallinen metsänhoitoyhdistys palkkasi hänet. Hän päätti luopua tuholaismyrkyistä, otti käyttöön hevostyövoiman, antoi metsän kasvaa vapaammin ja käänsi näin alueen tappiollisen talousmetsän voitolliseksi.
* Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä. Gummerus 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti