Tikkutiistaina olin Kallion kirkossa Säde Bartlingin kuoroteoksen Missa brevis ensiesityksessä. Lyhyt messu antoi tilaa meditaatioon, mutta herätti englanninkielisillä hymneillä Irlannista ja spirituaaleilla Amerikasta. "Deo gratias, Deo gratias, benedicta sit sancta Trinitas", tuttu kiitoslaulu ilahdutti.
Aiemmin Tuomas-yhteisö järjesti kiirastorstain aamuna messun, jossa laulettiin Käy yrttitarhassa polku. Se messu tuoksui yrteille ja vaikka messu oli nyt siirretty iltaan, yrttien - kitkerien, katkerien - tuoksu oli läsnä. Messussa sytytettiin kahdentoista opetuslapsen kynttilät. Sammutettiin Juudaksen kynttilä. Sammutettiin yhdentoista muun opetuslapsen kynttilä. Sammutettiin Kristuksen kynttilä. Alttari puettiin mustiin. Siitä lähdin kotiin.
Pitkäperjantaiaamuna Meilahden kirkossa kysyttiin: "Kansani, minun kansani, mitä minä olen tehnyt sinua vastaan? Millä olen pahoittanut mielesi? Vastaa minulle?"
Pääsiäisaamuna Tuomiokirkossa soi Buxtehuden pääsiäisaikaan säveltämä kantaatti O, fröhliche Stunden - Oi, iloiset tunnit. Täytyy myöntää etten löytänyt kevyttä, kuplivaa iloa kappaleesta, en siis mitään sellaista, mitä olen kokenut vaikkapa Valamossa, kun pääsiäisyönä munkit alkavat kumajuttaa kelloja. Ruotsalainen sanoisi "det var tut i luren, det"! Mutta ehkä etsin väärin: ehkä ilo olikin protestanttisen hidasta, jopa raskasta. Miten voisin väittää ettei hidas, raskas ilo olisi ihan sitä samaa iloa?
Toisena pääsiäisaamuna Meilahden kirkossa veisattiin urkujen säestyksellä seurakunnan tavanomaiseen tapaansa laahatessa perässä. Ihan hyvä, vaikka tosissani jäin kaipaamaan virren 105 toisen säkeistön valkoruusuja ja kolmannen säkeistön toukomettisiä, jotka jostain syystä oli pudotettu pois. Kaiken lisäksi komea: "Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen" jäi näin ollen myös laulamatta.
Valkean ja punaisen auringon sijasta toivotankin kevään vihreää valoa ja juurevaa protestanttista iloa. Ja toukokuussa viimeistään toukomettisiä (mitä ikinä ne ovatkaan).
Eeva-Liisa
Tiistai 11.4.2017 Kallion kirkko. Laulaja ja säveltäjä Säde Bartlingin Missa brevis, kantaesitys. Teos syntynyt 1999 - 2017. Kallion Kantaattikuoro, Sonus-kuoro. Irina Niskala, urut; Jari Valo, viulu; Martta Valkeus, sello; johti Tommi Niskala.
Perjantai 14.4.2017 Meilahden kirkko. Kampin laulu, oht. Kari Turunen; kanttori Nina Pakkanen, pastori Tuula Rautiainen saarnameditaatio.
Sunnuntaina 16.4.2017 Tuomiokirkko. Dietrich Buxtehude, Michael Praetorius. Viva Vox-kuoro, solistiryhmä ja soitinyhtye Musici Cathedralis.
Dietrich Buxtehude syntyi todennäköisesti Helsingborgissa, Tanskassa noin vuonna 1637. Eli valtaosan elämästään Lyypekissä Pohjois-Saksassa. Dietrich Buxtehude sävelsi muun muassa urkumusiikkia ja kantaatteja,
mutta suurin osa sävellyksistä on kadonnut. Hänen urkumusiikkiaan
pidetään nykyään pohjoissaksalaisen barokin huipentumana.
Michael Praetorius (mahdollisesti 15.2.1571 – 15.2.1621) toimi urkurina Marienkirchessä Frankfurtissa ennen kuin lähti hoviurkuriksi ja kapellimestariksi Braunschweigin herttuan hoviin.
Sepelkyyhkyn (Columba palumbus) eli toukomettisen nimessä yhdistyvät kylvöä tarkoittava vanha sana touko sekä metsässä asuvaa kyyhkyä yleisesti merkinnyt mettinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti