Kansanomainen ja osin toki epäluotettava, mutta joka tapauksessa käytännössä usein toimiva wikipedia sanoo, että "sisu on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta". Toisaalta, joku väittää että vasta "kun sinnikkyys loppuu, alkaa sisu".
Ei, ilman esimerkkejä tästä ei tule mitään. Googlasin sanan 'sisu' ja katsoin minkälaisia kuvia sisuun liitetään: Sisu-pastilleja ja Sisu-kuorma-autoja. Tavaramerkkejä lukuun ottamatta sisua ei voi siis kuvata? Sisu on välttämätöntä, sillä saa paljon aikaan ja ilman sitä suunnattomasti jää puolitiehen tai kokonaan tekemättä - mutta miten kuvata sitä?
Jos ei kuvia löydy, annetaan kirjailija Sakari Pälsille mahdollisuus kuvata sisua sanoin: "...voimaksi, jolla yritetään mahdottomia, mutta ei epätoivoisesti taistellen eikä sokeasti purren. --- epäterveistä energian tiivistymistä sisu eroaa elämänuskalluksensa ja voitontoivonsa puolesta. Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan.”
Sisu on kuitenkin sisäsyntyistä: sitä ei voi synnyttää ulkoapäin. Jos joku pyrkii tietoisesti kasvattamaan toisen sisua, tai valtionjohto kansan sisukkuutta, näissä mitä luultavimmin epäonnistutaan. Toinen pohtimani sisun ominaisuus on sen kesto: onko sisukkuus ominaisuus, joka auttaa olemaan kestävä, suorittamaan annettua tai pakollista tehtävää ajallisesti kauan aikaa? Vai onko sisua myös lyhytkestoinen, mutta loistava ja rohkea idea - kuten viisi-kuusivuotiaana poikani, joka oli ajettu huonon käytöksen johdosta ruokapöydästä, mutta joka palasi hetken kuluttua iloisesti haukkuvana koirana?
Eeva-Liisa
Sakari Pälsi Eräelämän perinteitä (1944)
Emilia Lahti TEDx - Sisu: Transforming Barriers into Frontiers (4.12.2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti