Maahanmuuttanutta sisua

Muistan nähneeni Stockmannin ruokaosastolla 90-luvulla yhden kauneimmista ihmisistä mitä voin kuvitella. Nainen oli vanha, sitä ei millään sanankäänteillä tai uusiosanoilla voi muuksi muuttaa. Hän oli kumarassa, hoikka, elegantin yksinkertaisesti pukeutunut. Mutta pysäyttävintä olivat hänen silmänsä: syvät ja viisaat.

Hämärästi kuvittelin tietäväni, että hän on kirjailija. Niin olikin, olin ehkä lukenut hänestä, nähnyt kuvan. Anne Fried oli syntynyt Itävallassa, saanut lapsen kuvataiteilija miehensä kanssa, eronnut ja muuttanut Pohjois-Amerikkaan. Siellä hän työskenteli 30 vuotta slummityöntekijänä.

Anne Fried muutti poikansa uuteen kotimaahan, Suomeen 66-vuotiaana. Suomessa Anne Fried alkoi uuden uran, kirjallisen. Hän kirjoitti suomalaisesta kirjallisuudesta, myytistä ja uskosta, vanhenemisesta, saattohoidosta, mutta ennen kaikkea elämän arvokkuudesta.

Häntä voi vain ihailla kulttuurimme syvällisestä omaksumisesta. Samalla huimaa ja hurmaa ajatus hypystä täysin uuteen elämään iässä, jossa meidät määritellään työelämän panoksemme jo antaneiksi. Vaikka hallitus muuta esittää, ei tämän päivän Suomessa hiljainen, vuosien varrella kertynyt tieto ole resurssi, josta ammennettaisiin.

Anne Fried oli hiljaisuuden ja vaatimattomuuden ilmentymä. Samalla myös sinnikkyyden. Onko se sittenkään niin kaukana sisusta?

Eeva-Liisa